Myynnissä ruunikko hackney ori. Luonteeltaan säpäkkä ja tomera, ratsuna vaativa mutta loppupeleissä osaava. Sir Braxtonin myynti-ilmoitus iski minuun heti. Vaikka tallillani onkin pelkästään arabeja ja seassa muutama appaloosa ja ara-appaloosa, houkutti tämä upeus minua todella paljon. Olihan siitä pakko tarjota. Toinenkin oli tarjonnut Braxtonista, joten jännitin sydän kurkussa saisinko tämän herran talliini komeilemaan. Vihdoin pitkä odotus palkittiin, kun puhelimeni soi. Käsi täristen nostin luurin ja vastasin. Latu tervehti toisesta päästä ja ilmoitti iloisesti, että saisin hakea orin kotiini. Ihanaa! Puhelun jälkeen hypin riemusta ja lähdin heti ilmoittamaan Kikille.
- Ostit hevosen?! Hackneyn? Mitä sinä semmoisella? nainen hämmästeli.
- No matkaratsun siitäkin saa, onhan se kuitenkin kestävä ja kevytrakenteinen joten miksei siitä saisi vaikka 80 kilometrin ratsua, tokaisin.
Kiki pudisteli päätään ja mutisi hiljaa, että hevosen on sitten pare olla todella upea.
Vihdoin saapui se päivä jona sain taluttaa hienon ruunikon orini pois trailerista. Kiki odotti epäluuloisen näköisenä ulkona. Ilme kuitenkin muuttui kun pörhentelevä ori tallusti lastaussiltaa alas. Braxtonin korvat liikkuvivat koko ajan ja sen puhisi mennessään. Kaikki hevoset laitumella nostivat päätänsä ja Braxton hirnui uusille tuttavuuksille. Tammoille se alkoi heti esitellä hienoja askellajejaan ja päästeli mitä mielenkiintoisempia ääniä. Tammat katsoivat laitumelta tarkasti orin touhuja ennen kuin se katosi talliin.
Kiinnitin Braxtonin käytävälle - voiko sekin olla näin hankalaa - ja tutkin sen läpikotaisin. Mitään ylimääräisiä kolhuja ei löytynyt, onneksi. Kiki tuli melassiveden kanssa Braxtonin luokse, jotta se joisi edes jotain kuuman ajomatkan jälkeen. Herraa ei kuitenkaan kiinnostanut laisinkaan juominen vaan se yhdellä pään heilautuksella ori kaatoi puoli saavillista vettä Kikin päälle. Nainen kiroten lähti kävelemään taukotupaan vaihtamaan vaatteita, minun nauruni säestyksellä.
Perusteellisen tutkinnan jälkeen talutin yli-innokkaan orin sille varatulle laitumelle. Laidun sijaitsi ori laitumen vieressä ja sen välissä oli oja, sekä kaksi aitaa, ettei aitojen ylitys olisi ainakaan ihan liian helppoa. Rokki tuli heti aidan viereen pällistelemään. Orit katsoivat toisinaan tarkkaavaisesti, kunnes Rokki löi etusensa maahan ja kiljahti.
- Minä olen pomo! se tuntui sanovan.
Pitkän aikaa ne jaksoivat huutaa toisilleen aidan reunalla ja juosta sitä ees taas. Kertaakaan kumpikaan ei kuitenkaan tehnyt elettä, joka viittaisi aidan ylittämiseen. Puolen tunnin kuluttua Rokki siirtyi kauemmas syömään. Braxton tuijotti hölmistyneenä johtajaoria, joka ei enää välittänytkään hänen huuteluistaan. Lopulta tämä meidän ernuilijamme (erilainen "nuori") rauhoittui ja alkoi mussuttamaan tuoretta ruohoa. Nyt uskalsimme Kikin kanssa siirtyä normaaleihin tallihommiin, tarkastaen kuitenkin aina välillä, että kaikki ovat oikeassa paikassa.
Paulo L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti