Kengitystä

Nyt alkoi olemaan nuorikoidemme aika ensimmäiseen kengitykseen. Olimme varanneet tähän koko päivän ja yhdeltä opistolta tulisi kengittäjäopiskelijoita kokeilemaan nuorten hevosten kengitystä. Meillä niitä nyt riittikin, koska olin juuri hommaillut kasapäin uusia ratsuja talliini. Lähdimme hakemaan Kirstin kanssa Amia, Mikoa, Ritaa, Allia ja Halia. Miko oli pyörähtänyt laitumella oikein urakalla ja koska yöllä oli satanut, oli maa märkä. Minä otin työkseni kuurata orin puhtaaksi ja Kirsti tarkisti muut kakarat, ettei niillä ollut mitään haavoja tai muita missään.

Puolen tunnin päästä opiskelijat saapuivat. Esittelin heille kengitettävät hevoset ja miten toivoisin niiden kanssa toimittavan. Etenkin Halin kohdalla halusin olla paikalla, koska tamma on muutenkin vieraiden kohdalla arka. Kiki kiersi katsomassa miten muilla sujui. Miko sähelsi omaan tapaansa ja kengittäjällä oli täysi työ saada se pysymään aloillaan edes hetken. Allin kohdalla homma oli mieleniintoinen. Kipakka tamma kyllä mulkoili välillä kengittäjää, mutta seisoi muuten ihan paikoillaan. Nuori kengittäjän alku ei kiinnittänyt mitään huomiota tamman luimiseen tai mulkoiluun vaan teki rauhassa töitänsä. Kiki kehui opiskelijaa tämän työskentelytavasta ja jäi seuraamaan sitä hetkeksi aikaa. Kuitenkin hieman liian pitkäksi aikaa. Tässä välissä hetki sitten vielä suhteellisen hyvin käyttäytynyt Ami veti jostain syystä herneen nenäänsä ja kiskaisi jalkansa niin kovasti pois, että kengittäjä parka kaatui.
- Oletko ihan kunnossa? Kiki kysyi huolestuneena.
- Joo, ei tässä mitään. Vähän ehkä voi takapuoli olla kipeä hetken päästä, kengittäjäpoika tokaisi.
Poika nousi ylös, oikaisi hieman selkäänsä ja jatkoi hommiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalla opettaja avusti opiskelijaansa Mikon kanssa. Ori olikin kyllä aikamoinen pala purtavaksi nuorelle opiskelijalle, mutta tekemällä oppii.

Halin kanssa homma sujui paremmin kuin osasin odottaa. Kengittäjänä oli rauhallinen nuori nainen, joka jutteli Halille koko ajan ja kehui sitä, kun tamma seisoi paikoillaan. Vähän Hali oli hermona, mutta koska minä olin vieressä antamassa sille namun paikallaan seisomisesta, ei se ollut iha niin hermostunut kuin kuvittelin.

Kun kengät oli saatu muokattua oikeanlaisiksi, alkoi paukutus vähän siellä sun täällä. Mikon kanssa oli edelleen ongelmia, mutta omaan silmääni tämäkin opiskelija pärjäsi yllättävän hyvin hankalan kakaramme kanssa.
- Hyvä ryhmä sulla tällä kertaa, kehuin opettajalle.
- Joo, nää on kyllä kaikki tänään pärjänneet hienosti. Ootko ihan varma, et nää hevoset kengitetään ekaa kertaa? opettaja kysyi naurahtaen.
- No ainakin oman tietoni mukaan. Toivonmukaan niitä ei nyt olla sentään ihan varsana kengitetty, naurahdin.
Hali sai hurrrjat määrät kehuja rauhallisuudestaa ja niin sai moni muukin. Kengitys kesti - kuten arvelimmekin - koko päivän, mutta minä ainakin olen sitä mieltä, että hiljaa hyvä tulee. Minusta jokainen hevonen sai hyvän ensikokemuksen kengityksestä. Tarkistimme vielä juoksuttamalla, että kaikki hevoset kävelevät kunnolla. Opettaja oli tarkastanut jokaisen työn erikseen ja kengät vaikuttivat olevan kaikki hyvin kiinni. Lopuksi jokainen opiskelija sai taluttaa oman kengitettävänsä laitumelle. Siitä vasta riemu repesikin, kun päästimme hevoset laitumille. Niin tammat kuin oritkin painelivat täyttä laukkaa pitkin laidunta ja leikkivät pitkän aikaa ennen kuin rauhottuivat syömään.

Kiitin lopuksi opiskelijoita ja opettajaa, ennen kuin he lähtivät matkaamaan takaisin opistolle.

Paulo L.