Aamu-usva peitti laitumet ja tallin pihan. Kävelin kahvikuppi kädessä, tukka pörröllä ja herraties mitä päälläni kohti tallia. Olin nukkunut äärettömän huonosti edellisenä yönä ja nyt pelkkä kahdeksalta herääminen aiheutti suurta tuskaa aivotoiminnalleni. Kompuroin matkalla ainakin kolme kertaa ihan olemattomiin asioihin ja tallin ovella kompastuin kynnykseen niin, että puolet kahvista läikkyi. Mutisten hörppäsin kuppiin jäljelle jäänyttä kahvia ja kävelin kohti hevosten rehuja. En alkuun reagoinut laisinkaan jalkojeni alta kuuluvaan litinään. Tallin lattia vietti loivasti alas kohti rehuja ja lopulta hätkähdin kun jalkani kastuivat crocseissa.
- Herramunjee! parahdin kun tajusin seisovani muutaman sentin syvyisessä lätäkössä.
Katselin kauhistuneena lattian lainehtimista ja seurasin lätäkköä. Lattia oli märkä aina kolmanteen karsinaan asti. Siellä huomasin kuinka yksi vesiputkista oli notkollaan ja valutti solkenaan vettä. Nappasin puhelimen kouraani ja soitin äkkiä ensimmäiselle putkimiehelle kun tuli mieleen. Niitä on meinaan ajanmittaan tarvittu yhden jos toisenkin kerran.
Kello oli jo lähemmäs kymmenen, kun putkimies pääsi paikalle. Itse en enää sen kerran jälkeen, kun aiheutin vain enemmän haittaa kuin hyötyä, ole koskenut rikkinäisiin putkiin. Veden olin senään katkaissut, kastuvat tavarat nostellut lattialta ja tyhjentänyt karsinan johon vesi oli valunut. Onneksi rehut olivat kaikki isoissa, kannellisissa muovisaaveissa, joten ei tarvinnut pelätä saavansa kohta saavillista valmiiksi turvotettua Krafftia tai Racing selectiä. Putkimies sai homman yllättävän nopeasti korjattua. Yksi liitoksista oli vain pettänyt ja hänellä sattui olemaan mukana juuri oikeat varaosat edelliseltä keikalta.
Kiki saapui juuri parahiksi paikalle, kun putkimies oli lähtemässä.
- Mitäs täällä tapahtuu? hän kysyi kummissaan.
- Minä täällä ajattelin alkaa uimaan, tokaisin naurahtaen.
Kiki nosti hämmentyneenä kulmiaan.
- Niin siis yksi putki oli paukahtanut poikki. Onneksi ei vissiin ollut kovin kauaa ollut poikki, koska selvisimme kuitenkin näinkin vähällä. Pitää vain kuivata tämä lattia ja odottaa tuon karsinan kuivumista ennen kuin laittaa uudet pahnat, selvesin.
Kiki nyökytteli päätään ymmärtävästi ja lähti vilistämään ohitseni. Jäin kummastuneena kahvikupin kanssa, edelleen tukka pörröllä, katsomaan mihin nainen oikein lähti. Pian hän heitti jotain minua kohti.
- Lasta? Miksi sinä heittelet minua kuivauslastalla?!
- No eikös tämä pitänyt kuivata? hän kysyi mukamas kummastuneena.
- Hmph... Rupeeko täällä hiiret hyppimään pöydille, kun työntekijät alkaa pomoa komentamaan?! naurahdin ennen kuin tyhjensin kuppini yhdellä kulauksella ja aloin paimentamaan vesilammikkoa.
Paulo L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti